Alitajunta puhuu Ihanan, ikävän ja monenlaisen muun puolesta

Pitäisikö Suomessa leikata vai lainata?

  • Long-term German bond yields 1815-2014
    Long-term German bond yields 1815-2014

Kevään vaalien yhdeksi keskeiseksi teemaksi näyttäisi muodostuvan kysymys siitä, pitäisikö Suomessa leikata vai lainata. Asiantuntevampia analyyseja odotellessani kirjoittelen tähän kolme omaa kommenttia. 

1) Velkaraha ei ole ilmaista. Saksan (ja sen edeltäjien) velkakirjojen korot ovat edellisen 200 vuoden aikana vaihdelleet melko reippaasti (ks. kuva), ja vaikka juuri nyt velkaraha on ennätyksellisen halpaa, niin miten suu laitetaan kolmenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä jos velasta pitäisi ruveta maksamaan vaikka keskimääräisesti vähän kalliimman koron mukaan? 200 miljardia 1% korolla tarkoittaa 2 miljardia korkoa vuodessa. Jos korko nousee 5%:iin, se tarkoittaisi 10 miljardia vuodessa. Korot voivat muuttua sukkelasti mutta valtion rakenteiden miljardiluokan sopeuttaminen on vähän hitaampaa. Niin kuin olemme nykyisen hallituskauden aikana päässeet todistamaan. 

2) Velkaraha kaventaa päätösvaltaa. Koska Suomi ei missään nimessä halua joutua siihen tilanteeseen, että suuren julkisen velan korkokulut moninkertaistuvat, Suomen pitää taloudenpitonsa osalta toimia juuri melkein tasan niin kuin velkojat haluavat. Hallituksen ja kansanvaltaisen eduskunnan pitää päätöksenteossaan ottaa huomioon, että varmasti ei tehdä sellaista, mikä vähentää luottoluokittajien ja velkojien luottamusta Suomen velanhoitokykyyn. Kädet ovat ikään kuin vähän sidottu velkojien ja luottoluokittajien hyviin - ja tietysti myös harhaisiin näkemyksiin. Oliko 'austerity' nyt sittenkään hyvä idea? Eilen oli, tänään ei, mutta toteuttakaa tai emme usko teihin. 

3) Velka, joka maksaa itsensä takaisin, on hyvä velka.

On tietysti pöljää kysyä, niin kuin otsikossa kysyn, pitäisikö leikata vai lainata, koska millään tieteellisellä tai edes ideologisella perusteella kansantaloutta ei voi kehittää niin mustavalkoisesti. Mistä pitää leikata ja mihin pitää lainata, ovat oikeat kysymykset. Molempia keinoja voi ja pitää käyttää kunhan tavoitteena on parempi ja kestävämpi kansantalous. 

Leikkaukset: Jos tehdään turhia asioita (kunnilta/kaupungeilta voi kysyä, niin kuin onkin kysytty!), tai tarpeellisia asioita turhan tehottomasti, niin leikataan sieltä. Lisätään julkisen sektorin fokusta ja tuottavuutta. Vapautetaan työvoimaa ja konsultteja tekemään muita ja parempia juttuja muille toimijoille.

Velanotto: Jos yhdellä lainaeurolla saadaan kansantaloudessa aikaiseksi, 1- ja 2-kohdat huomioiden, enemmän kuin yksi lainaeuro, niin velanotto kannattaa. Silloin se on kannattava investointi, ja niitähän nimenomaan kannattaa tehdä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Jyrki Paldán

"ja vaikka juuri nyt velkaraha on ennätyksellisen halpaa, niin miten suu laitetaan kolmenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä jos velasta pitäisi ruveta maksamaan vaikka keskimääräisesti vähän kalliimman koron mukaan?"

Miten voisi muodostua tilanne, jossa korot olisivat korkealla mutta inflaatio matalalla? Sehän olisi suorastaan pähkähullua rahapolitiikkaa.

"Velkaraha kaventaa päätösvaltaa."

Rahapolitiikan näkökulmasta EMU ja Maastrichin sopimus ovat ne asiat, jotka kaventavat päätösvaltaa, ei velka. Nuo ehdot ja sopimukset rajoittavat mitä saamme(ja millä ehdoilla) ja mitä emme saa tehdä.

"Velanotto: Jos yhdellä lainaeurolla saadaan kansantaloudessa aikaiseksi, 1- ja 2-kohdat huomioiden, enemmän kuin yksi lainaeuro,"

Entä jos leikkaamalla yksi euro julkisesta budjetista, menetetään kansantaloudesta yli yksi euro, kuten Kreikassa tapahtui(ja tapahtuu myös Suomessa)? Kannattaako silloin leikata?

Pertti Heinonen

Sinullahan on muistaakseni vain yksi doktriini joka tehoaa kaikkiin Suomen ongelmiin, maahanmuuttoa lisää. Oppi-isäsi Juhana Vartiainen varmaan pystyy selittämään suomen velka-ongelmien olevan mennyttä maailmaa kunhan vain lisäämme maahanmuuttoa.

Toimituksen poiminnat