Suomen teollinen lapsituotanto
Taas on se aika keväästä kun subjektiivista lastenhoito-oikeutta ollaan poistamassa ja poistamisen vastustajat vetoavat lapsen oikeuteen ammattilaisten toteuttamaan varhaiskasvatukseen, eli päivähoitoon.
Mietinpäs hetken.
Jos lapsella itsellään on kyseinen subjektiivinen oikeus päiväkotiin ja sen antamaan "hyvään varhaiskasvatukseen", niin mitä meidän pitäisi ajatella vanhemmista, jotka eivät syystä tai toisesta näe hyväksi viedä lastaan päiväkotiin? Jos lapsen oikeus on päästä julkisen varhaiskasvatuksen piiriin ja vanhemmat kieltäytyvät, niin eikö tämä voitaisiin nähdä lapsen kehitystä haittaavana tekona, jopa siinä määrin, että julkisen vallan, eli lastensuojelun pitäisi puuttua, ja viime kädessä tavalla tai toisella varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen vanhempien tahdosta huolimatta?
Vielä muutama viikko sitten laki lasten päivähoidosta pohjautui vahvasti Unicefin lapsen oikeuksiin, jossa tehtävänjako on selkeä: päivähoito on vanhemmille tarjottava palvelu, jota vanhemmat voivat oman harkintansa mukaan käyttää tai jättää käyttämättä.
Sen jälkeen asiat ovat muuttuneet.
Laista lasten päivähoidosta tuli Varhaiskasvatuslaki. Missä vanhassa laissa päivähoidon tavoitteena "on tukea päivähoidossa olevien lasten koteja näiden kasvatustehtävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä", uudessa laissa kodit ja vanhemmat on jätetty lapsen varjoon, ja nyt puhutaan "lapsen oikeudesta [yhdenvertaiseen] varhaiskasvatukseen", lapsen oikeudesta koulutukselliseen tasa-arvoon, monipuoliseen pedagogiseen toimintaan, ja niin edelleen ja niin edelleen.
Missä vanhassa laissa […] kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen vanhemmat tai muut huoltajat voivat saada lapselle kunnan järjestämän 1 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun päivähoitopaikan […]", uudessa laissa kunnan on huolehdittava ihan eri asiasta, eli siitä, että "[…] lapsi saa varhaiskasvatusta kunnan järjestämässä 1 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetussa paikassa […]"
Hyvää tarkoittaen voi tietysti mieltää, että lapsen etu asetetaan aina ensisijaiseksi ihan kaikessa mahdollisessa, mutta mikä onkaan tulevaisuuden yhteiskunnassa vanhempien rooli. Synnyttäminen jäänee vielä pitkään äitien harteille. Onko jotain muuta, jota julkinen valta ei itsensä mielestä voisi tehdä yhdenvertaisemmin ja kaikin puolin paremmin?
Ihmisillä on taipumusta yrittää tehdä itsestään tai ammatistaan korvaamatonta. Meillä on kuitenkin aika vankka todistusaineisto siitä että kunnollinen ja fiksu lapsi voi kasvaa niin kotona kuin päiväkodissakin. Ja päinvastoin.
Muutos lain retoriikassa kuulostaa hiukan kasvatustieteilijän itsensäylentämiseltä.
Ilmoita asiaton viesti
Alkaa kyllä asiat olla vähän päälaellaan kun vanhemmille viestitetään että päiväkoti on lapselle kokopäiväisesti itseasiassa parempi kasvuympäristö kuin mahdollinen osapäiväratkaisu jossa yhdessäolo vanhemman/ vanhempien kanssa nähtäisiin positiivisena vaihtoehtona. Tosiasia on että päiväkoti ei koskaan pysty korvaamaan vanhemmuutta vaan pystyy parhaimmillaan mahdollistamaan hyvän vanhemmuuden jatkumisen ja toteutumisen pitkästä päivittäisestä erosta huolimatta, toimivan ja merkitsevän yhteistyön kautta. Tämä tulisi olla päiväkotihoidon tärkein ja keskeisin tavoite. Pedagogisesti ohjattu toiminta tulisi nähdä tärkeänä lapsen kasvua tukevana täydentävänä palveluna, osana päiväkotihoitoa tai sitten erikseen järjestettynä.
Ilmoita asiaton viesti